Lastentarhanopettajapäivät järjestettiin 34. kerran pitopaikkanaan Joensuun Areena. Päivien teemana oli Luonnon lumoa ja Liikunnan iloa. Viikonloppuna oli tarkoitus vaihtaa varkut verkkarihousuihin ja ladata akkuja auringonnousuun.
Lastentarhanopettajapäivien keskeisin tavoite on täydennyskoulutuksen ja tutkimuspohjaisen tiedon saaminen unohtamatta kuitenkaan yhteisöllisten asioitten pohtimista sekä hyvien käytänteiden jakamista kollegoitten kesken. Mainitun tehtävän lisäksi päivillä on myös järjestöllinen tehtävä ajatellen edunvalvontaan liittyviä asioita. Valtakunnalliset päivät ovat mitä erinomaisin keino jakaa näitä kokemuksia, toimia kanavana myös liiton johdolle sekä kuulla kentän terveisiä ja tuntoja.
Pohjoisesta lähti liikkeelle perjantaina bussilastillinen innokkaita osallistujia kohti Karjalaa. Oli aika ladata akkuja, saada uusia oppeja liikkuen ja luentoja kuunnellen sekä vahvistaa omaa ammatti-identiteettiään yhdessä muiden kanssa. Matka sujui leppoisasti laulellen ja pieniä tietoiskuja kuunnellen.
Lauantaina Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anne Liimola avasi päivät korostaen varhaiskasvatuksen merkittävää tehtävää koko elinikäisen oppimisen kannalta. Hän oli tyytyväinen, että vihdoinkin maan hallitusohjelmaan saatiin varhaiskasvatuksen hallinnonalan siirto opetus- ja kulttuuriministeriöön ja päivähoitolain uudistaminen. Hänen mielestään panostus lapsiin tulisi olla ykköstavoite päätöksenteossa.
Valtiovallan terveiset päiville toi opetusministeri Jukka Gustafsson. Puheessaan hän lupasi aloittaa varhaiskasvatuksen uudistamisen siirtämällä varhaiskasvatuksen ja päivähoidon lainsäädännön valmistelun, hallinnon ja ohjauksen opetus- ja kulttuuriministeriöön. Gustafsson asettaa yhdessä peruspalveluministerin kanssa virkamiestyöryhmän valmistelemaan hallinnonalan siirtoa, joka tapahtuisi 2013 alusta.
Opetusalan ammattijärjestön tervehdyksen toi OAJ:n valtuuston puheenjohtaja Anne Lehtinen. Hän painotti puheessaan edellisten lisäksi myös koulutuksen tärkeyttä ja palkkauksen korjaamista.
Avajaisluennon ’Innostavasta varhaiskasvatuksesta’ piti professori Eeva Hujala. Hän toimii tällä hetkellä tutkijana Tampereen yliopistossa ja hänen tutkimusalueenaan on varhaiskasvatuksen laatu, johtajuus ja ohjausjärjestelmän kehittyminen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena hänellä on varhaiskasvatuksen kansainvälinen vertailu, jonka avulla pyritään löytämään suomalaisen varhaiskasvatuksen vahvuudet ja kehittämishankkeet.
Lauantaipäivän antia olivat useat työpajat, joihin jokainen sai osallistua oman kiinnostuksensa mukaan. Tarjolla oli erilaisia liikunnallisia aktiviteetteja mm. zumbaa, kehonhuoltoa, luontoliikuntaa, nassikkapainia, naperopesistä, futisseikkailua, geokätkeilyä ja paljon muuta ulko- ja sisätiloissa ympäri Areenan aluetta.
Lisäksi päivillä oli mahdollisuus tutustua molempina päivinä laajaan näyttelyyn, missä oli esillä oppimismateriaalien uutuudet ja alueen omaa käsityöperinnettä. Monilla osallistujilla taisi matkalaukut pullottaa uusia pelejä ja kirjoja vietäväksi muille kollegoille ja tietenkin lapsille päiväkotiin.
Akkujen lataaminen auringonnousuun tapahtui lauantai-illan päätteeksi Ilosaaressa ruokaillen ja kuunnellen erilaisia esiintyjiä ja jutustellen leppoisasti. Taidettiin siellä suorittaa myös liikunnan iloa tanssien yhdessä.
Sunnuntaina jatkettiin luentojen parissa. Luentojen välissä oli myös mahdollisuus osallistua alueen opiskelijoiden virkistyspajoihin. Tarjolla oli kynsienhoitoa, niskahierontaa ym. oman kauneuden ja olon kohentamista.
Luentojen osalta päivän aikana kuunneltiin mielenkiintoisia luentoja koskien vastuusta lasten liikuttamisesta (professori Hannu Itkonen) ja näkökulmia lastentarhanopettajan ammatti-identiteettiin (professori Lasse Lipponen). Lisäksi kuunneltiin vielä tutkimustietoa lapsilähtöisestä oppimisesta professori Jorma Enkerbergin luennoimana.
Päätöstilaisuudessa sitten konkreettisesti pallo heitettiin vanhan perinteen mukaan seuraaville Lto-päivien järjestäjille ja niinpä tapaamme seuraavan kerran Helsingissä kahden vuoden kuluttua.
Bussi kohti Pohjoista oli valmis lähtemään takaisin ja evääksi saamamme karjalanpiirakat maistuivat, kun bussi oli saatu pakattua täyteen väsyneitä, mutta iloisia ja paljon uusia kokemuksia saaneita lastentarhanopettajia. Laulu ei enää raikannut niin railakkaana, mutta todennäköisesti kahden vuoden kuluttua se raikaa taas kun starttaamme kohti uusia päiviä Helsinkiin.