Ensi keväänä on määrä sopia opettajienkin palkoista ja palvelussuhteen ehdoista, kun voimassa oleva virka- ja työehtosopimus päättyy. Jo nyt keskustelu käy vilkkaana, kun eri tahot valmistelevat sopimustavoitteitaan.
Sosiaalisessa mediassa keskustelu palkkatavoitteista etenee omia polkujaan. En tosin ole vakuuttunut, onko kyseessä keskustelu, sillä viestintä on paikoin varsin yksipuolista. Samalla tekisi mieleni debatoida sosiaalisen median sosiaalisuudesta, mutta sille on varmaan tilaa joskus toiste.
Pidän ongelmallisena sitä, että opettajia koskeva nettikirjoittelu on jo nyt saanut kohtuuttomia sävyjä. Somekommentointiin on osallistunut henkilöitä, joista emme välttämättä tiedä, mikä on heidän suhteensa opettajiin ja opetusalaan. Emme välttämättä tiedä, ovatko kuuluvatko heidän someprofiilinsa oikeille henkilöille. Emmekä tiedä, pitävätkö heidän kommenttiensa sisältämät väitteet paikkaansa. Kun luemme heidän kommenttejaan, voimme ainakin yrittää muistaa lähdekritiikin.
Toisaalta juuri nyt on oikea aika puhua opettajien palkasta ja muista palvelussuhteen ehdoista. Tehokkain foorumi tälle keskustelulle on oma paikallis- ja alueyhdistys eli kollegiaalinen yhteistyö. Yhdessä valitut luottamushenkilöt tietävät, mitä nykyinen sopimus sisältää ja miten sopimustavoitteet asetetaan. Lopulta OAJ:n valtuusto ja hallitus päättävät, millä tavoitteilla opettajat lähtevät neuvotteluihin. Kun kenellä tahansa jäsenellä on idea sopimustavoitteesta, kannattaa siis olla suoraan yhteydessä lähimpään valtuutettuun.
Tavoitteellisissa neuvotteluissa kannattaa muistaa myös pari muuta näkökulmaa. Ihan niin kuin itse kunkin omassa elämässä. Eli: Neuvottelutavoitteiden on oltava perusteltuja, uskottavia ja realistisia. Neuvotteluissa on aina useita osapuolia, ja myös työnantajilla on omat neuvottelutavoitteensa. Kompromisseja on tehtävä. Palkankorotusvara on rajallinen. Eniten huutavalle tai useimmin puhuvalle ei anneta eniten ja ensimmäisenä.