Koko korona-ajan suomalaisia lapsia ja nuoria on kasvatettu ja koulutettu. Sekä opettajat että oppijat ovat sopeutuneet kaikkiin niihin tapoihin, joilla jo yli vuoden verran on opetettu ja opittu.
Viimeistään nyt on oikea aika pohtia, missä koronan aikana olemme onnistuneet ja missä emme. Erityisen tärkeää on myös se, että jokainen opetuksen järjestäjä – tavallisesti kunta – laatii tarkan suunnitelman siitä, miten koronan jälkeen siirrytään uudenlaiseen arkeen. Välitilaan emme voi jäädä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö teetti viime talvena tutkimuksen korona-ajan vaikutuksista toisen asteen opiskeluun. Tutkimus tehtiin koulutuksen järjestäjille, opettajille ja opiskelijoille. Tulokset eivät olleet läheskään kaikilta osin erityisen hyviä.
Tutkimusraportin mukaan tulosten perusteella pitää kiinnittää huomiota moneen asiaan: Opiskeluhuollolla tulee olla valmius ja resurssit vastata kasvaviin mielenterveysongelmiin. Opiskelijoiden vuorovaikutusmahdollisuuksia on vahvistettava ja heitä on kuultava opetusta ja ohjausta toteutettaessa. Opintojen aikana annettavan tuen on oltava riittävää, ja siinä on huomioitava jatko-opinnot ja työelämän tarpeet. Myös henkilöstön jaksamisesta on huolehdittava.
Ministeriön tutkimuksessa selvitettiin mm. koronan vaikutuksia opintojen etenemiseen. Lukion opettajista lähes puolet arvioi, että opinnot ja tutkinnon suorittaminen viivästyivät yksittäisillä opiskelijoilla. Ammatillisissa oppilaitoksissa noin kolmasosa opettajista arvioi, että tutkinnon suorittaminen ei ole yksittäisillä opiskelijoilla edennyt aikataulussa.
Tutkimuksessa selvitettiin myös opiskelijoiden näkemyksiä opetuksen laatuun. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 59 % koki, että etäopetuksella on ollut opetuksen laatua heikentävä vaikutus. Lukioissa luku oli vielä suurempi: 67 %. Kaikkiaan toisen asteen opettajista noin 80 % koki, että oma työssäjaksaminen ja hyvinvointi olivat heikommalla tasolla kuin ennen koronakriisiä.
Tulokset osoittavat suurten huolien lisäksi myös sen, että oppimiseen, opiskeluun ja opettamiseen pitää yhä panostaa. Sekä opiskelijat että heidän opettajansa tarvitsevat koulutuksen järjestäjiltä entistä vahvemman tuen, jotta Suomella on tulevinakin vuosina korkeasti koulutettuja osaajia.
Ymmärrän sen, että koronan aiheuttamat poikkeusolot ovat olleet koulutuksen järjestäjille hyvin haastavat. Koko yhteiskunta on ollut vaikeassa tilanteessa, ja muuallakin kuin opetusalalla on kärsitty pandemian monista vaikutuksista. Siitä huolimatta tämän kesän kynnyksellä pitää olla voimia suunnitella tulevaisuutta. Kokemuksista voidaan ottaa opiksi ja vaikeudet voidaan nähdä vahvistavina tekijöinä.
On todennäköistä ja tarpeellista, että yhteistyö koulutuksen järjestäjien välillä lisääntyy ja kehittyy. Etäopetus saattaa yleistyä ja ylittää kuntarajat, mutta lähiopetusta ei saa liiaksi korvata etäopetuksella. Jokainen oppija ansaitsee saada myös läsnä olevan opettajan antamaa opetusta ja ohjausta.
Oppimiseen ja ohjaukseen on saatava lisärahoitusta, jotta poikkeusolojen aiheuttama osaamisvaje voidaan paikata ajoissa. Rahaa on varattava tuki- ja pienryhmäopetukseen sekä kertauskursseihin, opinto-ohjaukseen ja erityisopetukseen. Kaikenikäiset oppijat tarvitsevat myös riittävästi opiskeluhuollon palveluita.
Koulutuksen järjestäjien on suunniteltava myös se, miten henkilöstön hyvinvointia vahvistetaan. Työnohjaukselle ja mentoroinnille on varmasti tarvetta, samoin täydennyskoulutukselle. Ja koska oppijat tarvitsevat lisää opettajien tukea, tulee opettajien lisääntynyt työmäärä myös korvata asianmukaisesti. Opetushenkilökunnan jaksamisen tueksi tulee myös esihenkilöiden työ resursoida nykyistä paremmin.
Lapset ja nuoret tarvitsevat laadukasta kasvatusta, opetusta ja koulutusta myös koronan jälkeen. Tähän työhön me opettajat olemme sitoutuneet joka päivä. Toivon, että saamme siihen yhteiskunnan vahvan tuen myös kuntavaalien jälkeen.
Jos haluat lukea lisää tekstissä mainitusta tutkimuksesta, löydät sen täältä.