Vuosi 2015 alkaa olla puolessa välissä ja jo nyt voidaan todeta, että se tulee jäämään monen ihmisen mieleen. Uusi eduskunta, uusi hallitus ja uusi ohjelma: pitkästä aikaa valtakunnan tason päätökset tulevat oikein kunnolla koskettamaan jokaista suomalaista. Se on samalla myös näytön paikka ammattiyhdistykselle. Neuvoteltavaa niin valtakunnan tasolla kuin paikallistasolla on edessä.
Kevään aikana on työpaikoilla valittu uusia luottamusmiehiä tai annettu vanhoille tuki jatkaa uudelle kolmivuotiskaudelle. Tukea niin alueelta kuin paikallisilta toimijoiltakin tulee antaa ja myös rohkeasti pyytää. Edelleen toivon saavani kutsuja tulla paikallisyhdistysten kokouksiin tuomaan terveisiä ajankohtaisista asioista ja kuulemaan paikallisista ajankohtaisista asioista. Tämän kevään vierailuista voi nostaa esille sen, että järjestäytyneisyys on hyvä pienillä paikkakunnilla – toisaalta toimijoiksi on joskus vaikeaa löytää uusia henkilöitä. Toimintatapoja olisi syytä pohtia, että ei kävisi niin, että kerran tehtävään lupauduttua ei siitä eroon pääse muuten kuin eläkkeelle jäämällä, jos edes silloinkaan.
Kuntien tilinpäätökset ja talousarvioiden laadinta eivät ole monessa kunnassa naurunaiheita tuottaneet. Posio oli ainoa lappilainen kunta, joka harkitsi vakavasti taloutensa parantamista lomautuksilla. Paikallisten toimijoiden yhteistyöllä niitä ei tällä kertaa toteutettu. Mutta missä kunnassa ne otetaan seuraavaksi esille? Henkilöstömenojen kasvu ei varmasti tule olemaan missään kunnassa hallitsematonta eikä merkittävää, mikä on syytä pitää esillä aina kun kunnanpäättäjiä tai ylintä virkamieskuntaa tavataan. Sama tilanne tulee olemaan ammatillisessa ja yliopistokoulutuksessa.
Edelleen haastan paikallisia ja alueellisia toimijoita vuoropuheluun, koska yhdessä tekeminen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi tulee olemaan jatkossa entistä tärkeämpää. Tuetaan ja vaaditaan toisiamme parempiin tekoihin edunvalvontatyössä, jossa loppua ei näy.