Alkuvuonna olimme uuden yhteisen kokemuksen äärellä. Opettajan työ muuttui poikkeuksellisen nopeasti sellaiseksi, jota kukaan ei osannut ennustaa lukuvuoden eikä edes lukukauden alussa. Etäopetukseen ja etätyöhön siirtyminen onnistui päällisin puolin hämmästyttävän sujuvasti. Kouluja ja opettajien ammattitaitoa hehkutettiin enemmän kuin aikoihin. Kyllä kelpasi olla opettaja!
Pinnan alla kuitenkin muhi. Työaikaa meni aiempaa enemmän, eikä sitä korvattu riittävästi. Näin ei pitäisi päästä käymään, ja palkkauksessa pitää poikkeusoloissakin noudattaa virka- ja työehtosopimuksia. Sopimuksia ei voi jättää noudattamatta vain sillä perusteella, että joillakin muilla aloilla joudutaan irtisanomaan ja lomauttamaan henkilökuntaa. Valitettavasti eräät työnantajat saivat myös päähänsä ryhtyä lomauttamaan myös opettajia.
Samalla haluan kuitenkin olla toiveikas ja ajatella armollisesti. Meidän ei tarvitse selvitä enemmästä kuin mihin pystymme. Jos (tai kun) emme saavuttaneet etäopetuksen vuoksi samoja tavoitteita kuin lähiopetuksessa, siitä ei pidä olla huolissaan. Olisikin suorastaan hämmästyttävää, jos poikkeusolot eivät näkyisi opetuksessa ja oppimisessa mitenkään.
Oma lukunsa oli myös se, että merkittävä osa opettajista jatkoi loppuun saakka normaalia työtään. Arvostan todella paljon teitä, jotka ahkeroitte joka päivä lähiopetuksessa. Samoin haluan tässä kiittää kaikkia niitä esimiesjäseniämme, jotka parissa viikossa valmistelivat työpaikkamme lähiopetukseen palaamista varten. Taisipa käydä niin, että 11 päivän työn suunnitteluun meni vähintään toiset 11 päivää.
Aivan toukokuun lopussa saavutettiin myös sopimusneuvotteluissa jotakin ihan uutta. Vielä lukuvuoden ja lukukauden alkaessa OAJ:n neuvottelutavoitteet olivat vain tavoitteita ja joiltakin osin pitkäaikaisia haaveita, mutta niin vain silläkin rintamalla saavutettiin asiallinen lopputulos.
Olisi toki hurskastelua väittää, että tänäkään vuonna uudet sopimukset olisivat kautta linjan ihanteelliset, sillä vielä jäi parannettavaa seuraaviinkin neuvotteluihin. Pidän kuitenkin merkittävänä, että myös opettajat saavat samansuuruiset palkankorotukset kuin muutkin ja että kikyilystä päästään eroon. Ja vaikka itse olenkin peruskoulun aineenopettaja, olen tavattoman onnellinen siitä, että lopultakin saamme kaikki oaj:läiset opettajat samaan sopimukseen. Tervetuloa, varhaiskasvatuksen ammattilaiset!
Toivon, että tämä kevät jää sukupolvikokemukseksi muiden joukkoon. Kokemukseksi opettajan työn arvostuksen noususta ja siitä, että sittenkin selvisimme.