Ilman ammattijärjestöjen toimintaa olisi opettajienkin työelämä luultavasti hyvinkin toisenlainen kuin se nyt on. Voi vain arvailla, millaista palkkaa meille maksettaisiin ja millä ehdoilla. Yhtä hyvin voitaisiin ihmetellä työolosuhteita ja toimenkuvia. Eikä pidä unohtaa esimerkiksi OAJ:n vahvaa vaikutusta koulutuspolitiikkaan – vaikkapa opetussuunnitelmien perusteisiin.

Uskottava edunvalvonta on monelle aktiiviselle jäsenelle vähintään yhtä suuri kutsumus kuin opettajan työ sinänsä. Luottamustehtävät vaativat juuri niin paljon aikaa kuin niille on valmis antamaan. Ammattijärjestötyö on aina inhimillistä toimintaa, minkä toivon muistettavaksi myös silloin, kun toimintaa arvostellaan.

Se, minkä moni jäsenistämme näkee valmiina toimintana, on usein vaatinut paljon näkymätöntä ponnistelua. On pitänyt ehkä viettää paljon aikaa puhelimessa tai henkilökohtaisissa tapaamisissa, että työnantajan edustajien kanssa on päästy lopulta yksimielisyyteen. Tyypillistä on, että nämä keskustelut ja kohtaamiset ovat toisinaan luottamuksellisia. Julkiseen keskusteluun voidaan tuoda ehkä vain tieto siitä, mitä lopulta päätettiin. Ei sitä, miten päätös syntyi ja millaisen vaikuttamistyön tuloksena.

Reilun kymmenen vuoden aikana olen oppinut järjestötehtävissä, että vaikeaa on tehdä oma toiminta näkyväksi. Joskus kun lopputulos on se, että mikään ei sittenkään muutu: ketään ei lomauteta tai sanota irti. Oma toiminta pitäisi pystyä tuomaan julki silloinkin, kun surkeista vaihtoehdoista se vähiten huono toteutui. Tai pitäisi olla aina valmis ennakoimaan, jos jostakin edunvalvonnalle tärkeästä asiasta lähtee leviämään puhtaasti väärää tietoa.

Ammattijärjestöjen saama kritiikki on useinkin aiheellista, ja jäsenillä on oikeus vaatia jäsenmaksuilleen parasta vastinetta. Kaiken kritiikin osalta toivon kuitenkin, että se perustuu aina neutraaleihin faktoihin eikä valikoituihin käsityksiin. Sopimusedunvalvonnassa on myös aina muistettava se toinenkin osapuoli: virka- ja työehtosopimukset kun ovat lopulta kompromisseja, joissa huomioidaan sekä työntekijöiden että työnantajien tarpeet.

Ammattijärjestöjen pitää aina olla puolustamassa jäsenten etua. Vaikka kaikki tuosta työstä ei näkyisikään, kannattaa luottaa siihen, että työtä tehdään päivittäin. Sekä Helsingissä että täällä meillä. Ja jos jokin menee pieleen, siitä kannattaa kertoa heti ja henkilökohtaisesti.