Lapin alueyhdistys ei jäsenmäärältään ole Suomen suurin, mutta maantieteellisesti kyllä. Tänä keväänä sen olen huomannut kun olemme puheenjohtajan kanssa käyneet tutustumassa ja samalla esittäytymässä neljän paikallisyhdistyksen tilaisuuksissa. On ollut mukava nähdä erilaisia yhdistystoimintaa harrastavia ihmisiä. Syksyyn ja seuraavalle vuodelle jää vielä 17 yhdistystä.
Paikallisyhdistyksen toiminta vaatii aktiivisia henkilöitä, joilla on omat motiivit yhdistystoimintaan osallistumiselle. Siksi paikallisesti toimintaa kannattaa muokata sellaiseksi, että se koetaan mielekkääksi, samalla huolehtien, että sääntöjen mukaiset tehtävät tulee suoritettua. Uskon ja toivon, että kun tulemme tutummiksi, kynnykset välittömään yhteydenpitoon madaltuvat.
Tiedonkulku on tärkeää, vajaat puoli vuotta alueasiamiehenä on sen osoittanut. Tiedonvälitys on hyvää kun se toimii kahteen suuntaan. Tiedon vastaanottajan vastuulla on mitä tiedolla tekee mutta lähettäminen on kaikkien vastuulla. Yhteysopettajien roolia ja arvostusta pitää korostaa, se on aidosti tärkeä vastuullinen tehtävä. Yhdistys ja järjestö tarvitsevat yhteysopettajaa.
Kirjoitan tätä päivänä, jolloin paikallislehden nettisivuilta löytyi tieto kevään ylioppilaista. Kuopukselle pitää käydä ostamassa lakki. Mihin mahtaa elämässään päätyä, Lappiin, Suomeen vai maailman ääriin?