Olemme tottuneet elämään hyvinvoivassa Suomessa. Nykyisessä taloustilanteessa näyttää yhä selvemmältä, että tulevien sukupolvien hyvinvointi on uhattuna. Opettajana en voi hyväksyä sitä, että lapset ja nuoret joutuvat maksamaan elintason säilyttämisen hinnan.
Kasvatus ja koulutus ovat sellaisia julkisia palveluita, joita on kyettävä järjestämään laadukkaasti myös sellaisina aikoina, kun yhteinen taloutemme on kovilla. Ymmärrän, että kuntien taloutta pitää tasapainottaa. Sen sijaan en ymmärrä niitä puheita, joissa kuntien alijäämä paikataan tinkimällä sivistystehtävistä. Kelpoisuuksien alentaminen, koulujen lakkauttaminen tai ryhmäkokojen kasvattaminen ovat säästökeinoina aivan liian lyhytnäköisiä, sillä palvelutason alentaminen johtaa samalla vääjäämättä tulevien sukupolvien osaamistason laskemiseen. Kuntaliitosten mahdollisuuksia ja kuntien tehtäviä pitää tarkastella rohkeasti, mutta ylilyönteihin ei pidä Lapissakaan ryhtyä.
On hyvä, että valtio on ottanut tavoitteikseen oppivelvollisuusiän nostamisen ja nuorisotakuun toimeenpanon tehostamisen. Niiden rahoitus pitää pystyä turvaamaan. Hallituksen rakenneohjelmaan on kirjattu myös huolestuttavia tavoitteita: Epäselväksi jää esimerkiksi se, miten koulutuksen alueellinen tasa-arvo turvataan, kun halutaan lisätä opiskelijamääriä työelämän kannalta keskeisillä aloilla. Niin ikään valtionosuusjärjestelmäuudistus tulee toteuttaa kaikkien kuntien tarpeet huomioiden. Kuntien tehtäviä ja velvoitteita halutaan vähentää neljässä vuodessa jopa miljardilla eurolla, mutta opetusala ei mielestäni saa olla niiden joukossa, joilta ollaan ensimmäisenä leikkaamassa.
Ylen uutisten syyskuussa kunnille suuntaama kysely tuotti lasten ja nuorten näkökulmasta tylyjä tuloksia: kuntien talousongelmien ratkaisukeinoista ensimmäiseksi nostettiin koulujen ryhmäkokojen kasvattaminen. Se oli siis suositumpi leikkauskeino kuin se, että palvelutason heikennykset vaikuttaisivat kaikkiin kuntalaisiin. Muitakin käsittämättömiä viestejä kuuluu valitettavasti eri puolilta Suomea: yhä useampi kunta lomauttaa tai jopa irtisanoo työntekijöitään. Kuntien talous on epäilemättä vaikeassa jamassa, mutta ongelmista selviytyminen ei ole pelkästään kuntien työntekijöiden asia. Talousvaikeudet pitää hoitaa yksituumaisesti kaikkien kuntalaisten yhteistyönä.
Jos kuntapäättäjät kaikesta huolimatta päättävät leikata kasvatuksesta ja koulutuksesta, on lopputulos karu. Yhä useampaa nuorta uhkaa elämä ilman koulutuspaikkaa, ja koulutuksen laatu heikkenee, jos kasvatusta, opetusta ja ohjausta on saatavilla entistä vähemmän. Yhä useampaa lasta uhkaa kouluviikko ilman opetussuunnitelman mukaista ja turvallista opetusta, jos opettajat lomautetaan.
Eri tutkimusten mukaan suomalainen koulu on viime vuosina ollut maailman parhaimmistoa. Laadukas koulutus on perinteisesti ollut rakentamassa hyvinvoivaa Suomea. Uskon, että Lapissa haluamme antaa tulevienkin sukupolvien nauttia hyvinvointiyhteiskunnasta. Kasvatuksesta ja koulutuksesta leikkaamalla se ei onnistu.