Tärkeimpien kunnallisten peruspalveluiden tuottaminen on kunnille yhä vaikeampaa, kun ne ponnistelevat selviytyäkseen talousvaikeuksistaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on vähäväkisessä Lapissa yhä vaikeampaa, eikä varhaiskasvatukseen ja koulutukseenkaan riitä niin paljon rahaa, että voitaisiin puhua laadukkaista palveluista.
Siinä missä kaikilla suomalaisilla on oikeus terveydenhoitoon, on heillä oltava yhtäläinen mahdollisuus kouluttautua. Tämän vuoksi kuntien ei pidä asettaa vastakkain vaikkapa ikäihmisten ja peruskoululaisten palveluita. Kuntien täytyy huolehtia kaikista kuntalaisistaan tasavertaisesti.
Yhä useammassa kunnassa näyttää – ehkäpä enteellisesti juuri kuntavaalien alla – siltä, että ne pystyvät järjestämään vain välttämättömimmät palvelut. Tehokkuuden tavoittelussa ollaan kuitenkin menossa turhan pitkälle. Arjessa tämä näkyy mm. siinä, että koulutettujen ammattilaisten määrä suhteessa palveluiden käyttäjiin on pienentynyt huomattavasti. Valitettavasti yhä tavallisempaa on, että yksi hoitaja on vastuussa yhä useammasta vanhuksesta ja että yksi opettaja on vastuussa yhä useammasta oppilaasta.
Kuntien Suomessa tällainen eriarvoistumiskehitys on voitava pysäyttää. Vaikka maamme elää taantumassa, olemme tiettävästi edelleen hyvinvointivaltio. Siksi meidän täytyy voida tarjota toisillemme hyvän elämän edellytykset. Jokaisella oppilaalla on jokaisessa koulussa oltava oikeus opetukseen riittävän pienessä ryhmässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulujen ryhmäkoosta säädetään lailla. Samoin jokaisessa päivähoidon lapsiryhmässä on oltava kaksi lastentarhanopettajaa. Samantapaista järjestelyähän halutaan myös vanhuspalveluihin, kun vanhusten laitoshoitoon esitetään sitovaa hoitajamäärää.
Vaikka kunnat nyt taistelevatkin talousvaikeuksiaan vastaan, on niiden ennakoitava tulevaa. Odotankin, että kunnissa pikimmiten laaditaan sivistyspoliittinen ohjelma. Koulutusta ja kasvatusta on kehitettävä määrätietoisesti sen sijaan, että vuodesta toiseen elettäisiin vain kädestä suuhun.
Koska kunnat haluavat, että niihin riittää osaavaa työvoimaa tulevinakin vuosina, on niiden Lapissakin pidettävä huolta omasta imagostaan. Tässä nykyisillä ja tulevilla kuntapäättäjillä on merkittävä rooli. Esimerkiksi lomautukset ovat aina vääriä arvovalintoja. Kouluissa ne johtavat jopa laittomiin tilanteisiin ja vääjäämättä samalla vaarantavat lasten turvallisuuden.
Jos kunnat todella haluavat pitää huolta elinvoimaisuudestaan, kannattaa niiden investoida koulutukseen. Hyvät peruspalvelut tulevat aina ajan mittaan edellisemmiksi kuin ongelmien korjaaminen: koulutus maksaa aina itsensä takaisin. Olemmekin yhdessä vastuussa siitä, että lapset ja nuoret saavat tulevinakin vuosina elämälleen hyvät lähtökohdat.