Sanotaan, että poikkeus vahvistaa säännön. Tämän kevään aikana olemme joutuneet tahtomattamme kohtaamaan sellaisia poikkeuksia, että kun lopulta palaamme normaaliin, voi olla, että säännöt ovat muuttuneet.
Koronaviruspandemia on muuttanut kaikkien OAJ:n jäsenien työtä. Jotkut meistä joutuvat edelleen työskentelemään oppijoiden kanssa, vaikka toiveena olisi etätyön mahdollisuus. Jotkut puolestaan tekevät etätyötä, joka kuormittaa kohtuuttomasti. Opetuksen järjestämisessä on valitettavasti suuriakin eroja. Erot konkretisoituvat vähintään kuntien välillä, mutta eroja on myös päiväkotien, koulujen ja muiden oppilaitosten välillä. Ja niiden sisällä.
Näin ei pitäisi kuitenkaan olla. Meillä opettajillakin on oikeus tulla kohdelluiksi yhdenvertaisesti. Meillä pitää olla mahdollisuus siihen, että samaa työtä tehdään mahdollisimman samalla tavalla myös etäopetusaikana. Ei voi olla niin, että opettajat uupuvat kohtuuttoman työtaakan alla: sitä ei voi perustella millään poikkeusolosuhteella. Henkisen ja fyysisen työkuorman pitää pysyä hallinnassa aina. Samoin pidän tärkeänä, että kunnioituksesta toisiamme kohtaan pidämme kiinni ammattimme arvostuksesta ja teemme työmme yhtä tunnollisesti kuin ennenkin.
OAJ Lappi kysyi maalis-huhtikuussa lappilaisilta opettajilta koronan vaikutuksista työhön. Vastauksia saatiin runsaasti: kiitos niistä. Erityisesti haluan nostaa vastausten joukosta työajan riittämättömyyden. Valtaosa jäsenistämme koki, että työaikaa menee aiempaa enemmän eikä sitä korvata riittävästi. Näin ei pitäisi päästä käymään, ja palkkauksessa noudatetaan poikkeusoloissakin virka- ja työehtosopimuksia. Kun tilanne toivottavasti tasaantuu myöhemmin keväällä, toivon mahdollisimman monen jäsenen jaksavan vastata seurantakyselyyn.
Tänä keväänä poikkeavaan tilanteeseen on jouduttu myös sopimusneuvotteluissa. Suurin osa jäsenistämme tekee tällä hetkellä työtään sopimuksettomassa tilassa. Aiemmin voimassa olleita sopimuksia noudatetaan normaalisti siihen asti, että uudet sopimukset on hyväksytty.
Poikkeavaksi tilanteen tekee myös se, että sopimusneuvottelut ovat olleet poikkeuksellisen vaikeat. Vaikeuskerrointa ovat lisänneet etenkin korona ja sen mukanaan tuomat talousvaikeudet. Kysynnän ja tarjonnan yhtäkkinen merkittävä väheneminen näkyvät etenkin kuntien taloudessa. Sen vuoksi meille tärkeiden tavoitteiden saavuttaminen on huomattavan vaikeaa.
Oman aspektinsa sopimusneuvotteluihin toi se, että muutaman viikon ajan neuvotteluita on käyty valtakunnansovittelijan johdolla. Perinteisesti on ollut niin, että sovittelun kautta syntyneissä sopimuksissa mikään osapuoli ei voita muita enempää, eikä sopimuskorotusten taso ole yleistä linjaa suurempi. Ja jos sovittelupöydissä neuvottelut menevät jumiin, niin asioiden ratkeaminen voi kestää kauankin. Voi käydä jopa niin, että meidän palkoistamme ja muista työn tekemisen ehdoista neuvotellaan vielä syksylläkin. Ja silloin myös lakon uhka voi olla mahdollinen.
Työn tekemisen tapa on siis valtaosalla opettajista muuttunut radikaalisti, ja normaaliin arkeen palaaminen on jossakin tulevaisuudessa. Samaan aikaan pitäisi pystyä myös tavallisiin asioihin, kuten turvaamaan opettajan työn reunaehdot hyvillä sopimuksilla.
Rauhallista tulevaisuutta odotellessa.