OAJ:n valtuuston syyskokous oli eri tavoin historiallinen. Ennen kokouksen alkua oli saatu päätökseen virka- ja työehtosopimusneuvottelut, ja kokouksessa valtuutetut saivat päätettäväkseen järjestön arvot ja säännöt.
Uusia sopimuksia voi luonnehtia etenkin peruskouluissa ja lukioissa työskentelevien kannalta merkittäviksi: niissä saadaan ratkaistua monia sellaisia ongelmia, jotka ovat hiertäneet järjestömme jäsenten mieliä jo vuosien ajan. Toisaalta voidaan jo epäillä, että uudet sopimukset tuovat tullessaan palkkausjärjestelmäämme sellaisiakin uudistuksia, joita kaikki opettajat eivät voi hyväksyä. Kahden seuraavan vuoden aikana onkin syytä arvioida, onko sopimusneuvotteluissa onnistuttu vai ei. Ostovoima ainakin on määrä turvata yhdessä valtion veroratkaisujen kanssa.
Syyskokouksessa hyväksyimme järjestön uudet arvot. Ne ovat oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja avoimuus. Yhdessä opetusalan ammattietiikan kanssa niiden on määrä ohjata järjestömme linjauksia. Arvot ovat toki tärkeitä, mutta itsestäni ne tuntuvat kovin muodikkailta: kuinka ne sittenkään muuttuvat puheista teoiksi? Vai ovatko ne vain tekojen sanallisia kirjauksia? Ja sittenkin: miten näissä arvoissa näkyy, että ne ovat juuri opetusalan arvoja? Samoja kirjauksia kun voimme lukea minkä tahansa muunkin yrityksen tai organisaation asiakirjoista.
Tulevien vuosien kannalta merkittävin valtuuston päätös oli kuitenkin uusien sääntöjen hyväksyminen. Sääntöjä virtaviivaistettiin vastaamaan oman aikamme tarpeita ja todellista toimintaympäristöä, mikä oli erinomaista. Suurin osa valtuutetuista olisi ollut valmis pienentämään valtuuston kokoa, mutta seitsemän äänen marginaalilla ylin päättävä elin on edelleen 150-jäseninen. Intohimoisempaa mutta ehkä sittenkin vaikeampaa olisi ollut samalla päättää uudelleen siitä, mistä valtuusto oikeasti päättää. Ehkäpä seuraavassa sääntöuudistuksessa olemme valmiit siihenkin.